Kevät on edennyt kuluneilla viikoilla hitaasti, ja kesän tulo tuntuu ajoittain pysähtyneen. Näen mielessäni kevään jääneen eteiseen ja kesän kurkistelevan ujosti sen selän takana, eikä kumpikaan uskalla tulla pirttiin. Hentoa hymyä ja ajoittaista auringonpaistetta, mutta maata sulattava lämpö antaa odottaa itseään. Melkein rupesin jo lausumaan ääneen kesälle tervetuloa peremmälle -toivotteluja, kun turhautuneena yritin nostella haudoilta kukkapesiin kiinni jäätyneitä kanervia ja havuja.
En ole tällaista kevättä ennen puutarhurin urani aikana kokenut. Normaalisti kynttilöiden, havujen ja kanervien kerääminen tehdään muutamassa päivässä. Nyt olemme keränneet sitä mukaa, kun maa on sulanut. Töiden alkamisesta on kulunut kolme viikkoa ja maa on edelleen paikoin jäässä.
Kerääminen on raskas työvaihe, kun jokaiselle haudalle täytyy kyykistyä ja nousta ylös. Kyykistymisiä tulee päivän aikana satamäärin. Sen verran homma tuntuu lihaksissa, että turhia kyykkyjä ei haluaisi tehdä ainoatakaan. –Turha kyykky! huudahdan perässäni havuja keräävälle työkaverille, kun olen itse ensin kyykistynyt turhaan kanervia kerätessä. Turha siihen haudalle on kaksi kertaa kyykistyä, kun jää pitelee kiinni, eikä maasta irtoa mitään.
Viimeisen kolmen viikon aikana olen siistinyt kappelin eteläpuolen istutukset. Olen leikannut kärhöt, poistanut kasviryhmiin levinnyttä hiekoitussoraa, haravoinut ja lopuksi harannut mullan pinnan. Lilan värinen pystykiurunkannus lopetti jo kukinnan ja sen lomasta kesäpikkusydän on puskenut hennot vartensa maan pinnalle. Kevänkaihonkukka tuo kevään iloa heleänvihrein lehdin ja lemmikkimäisin sinisin kukin. Komeamaksaruohon ensimmäiset mykeröt kurkistavat maasta. Muutama esikko on myös kukassaan. Siirsin ne toisaalta eteläpuolen kasviryhmään vuosi sitten. Ehkä paikka on liian paahteinen esikolle, mutta se kukkii keväisin kauniisti, ja kesällä paahteesta kärsivät lehdet jäävät muun kasvillisuuden varjoon.
kasviryhmässä ensimmäistä kertaa.
Kappelin pohjoispuolella näsiä on kukkinut lumihangessa. Hanki on sulanut sen verran, että näin kuusaman selvinneen kevääseen. Istutin sen viime kesän pahimpaan helle aikaan, ja pelkäsin siirron epäonnistuneen. Sen juuripaakku hajosi siirrossa, joten sillä ei ollut tarpeeksi juuria. Istutuksen jälkeen kuusama kuivatti kaikki lehtensä, eikä sitä olisi auttanut runsainkaan määrä kastelua. Juuriston ja lehtien tulee olla sopivassa suhteessa toisiinsa, jottei kasvi haihduta itseään hengiltä. En kuitenkaan halunnut leikata kuusamaa alas, vaikka lehtien määrää olisi pitänyt vähentää. Siksi ilostuin nähdessäni kuusamassa pienet lehden alut.
Kuluneen viikon päätteeksi lapioin perjantaina kappelin pohjoispuolen kasviryhmässä lumikasaa pienemmäksi. Toivon lauantain vesisateiden sulattaneen loput lumesta ja kevään rohkenevan peremmälle. Västärikit ovat jo hyvän aikaa kulkeneet perässämme uteliaina tarkastamassa työn laatua. Työkaverilta kuulin, että pääskyset ovat tulleet. Jos vanhaan sanontaan on uskominen, ei pääskysestä ole päivääkään kesään.
