Ruusuja maalauksissa ja leivoksissa

Vihdoinkin koitti kauan odotettu lauantai, ja istuimme mieheni kanssa junassa. Katselin ohikiitävää suomalaista maisemaa, jossa vuorottelivat rypsin keltaiset ja viljojen vihreät pellot. Hörpin kuumaa vihreää teetä pahvimukista, ja tunnistin ojan pientareilla kukkivia kasveja. Arvelin näkeväni niittyleinikkejä, punaisia apiloita ja koiranputkia. En kuitenkaan ollut aivan varma tunnistinko oikein. Maisema vaihtui nopeasti, eikä kukkien eteen voinut pysähtyä katsomaan tarkemmin. Kohta olisi toisin. Olimme menossa Helsinkiin katsomaan Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyä Linne ja pieni pala paratiisia. Taiteen edessä voi viipyillä, katsella, tuntea. Tällä kertaa annoin itselleni haasteen, tunnistaisinko maalauksissa olevat kasvit.

Sinebrychoffin taidemuseo sijaitsee Bulevardilla komeassa kivitalossa. Puitteet taiteen esiin tuomiseen ovat upeat. Tällä kertaa näyttelyn pääosassa on puutarha ja puutarhahistorian alkuvaiheet Suomessa sekä kukat maalaustaiteessa.

Näyttelyn alkuvaiheilla tutustuimme taidokkaisiin kasvien tunnistuskuviin, joita taitelilijat olivat piirtäneet tieteellisiin julkaisuihin, ja näin osallistuneet luonnontutkimukseen. Myös Suomessa puutarhataiteen ja kasvitieteellisen tutkimuksen kytkös oli vahva. Ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linne julkaisi läpimurtoteoksensa Systema Nature vuonna 1735. Siinä hän esitteli uuden kasvien lukitusjärjestelmänsä, mikä toimii edelleen nykyaikaisen taksonomian perustana. Linnen yksi menestyneimmistä oppilaista,Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori, Perh Kalm oli kansainvälisesti arvostettu tiedemies. Häntä pidetään suomalaisen puutarhakulttuurin isänä. Perh Kalmin luentosarjat puutarhanhoidosta olivat suosittuja, ja hän jakoi ihmisille tutkimusmatkoiltaan tuliaisina tuomiaan hyötykasvien siemeniä.

Jatkamme eteenpäin. Yhdessä huoneista on kristillisiä maalauksia. Katson kuvaa lastaan imettävästä äidistä, jolla on kirkkaanpunainen hupullinen viitta hartoillaan. Hän lienee Madonna. Taustalla on puutarha. Puutarha kuvastaa ilmeisesti paratiisia. Luen selityksen näyttelyn opaskirjasta. 

Varhaisissa tunnetuissa kuva-aiheissa on Madonna puutarhassa ja Jeesus Getsemanen puutarhassa. Tätä aikaisempia kuvauksia tunnetaan Egyptin uuden valtakunnan taiteesta, joissa puutarha oli myös uskonnollinen vertauskuva. Näyttelyn kuratoinut FM Claudia de Brün kirjoittaa: ”Paratiisi sana on peräisin muinaisen Iranin kielestä. Se merkitsi alun alkaen muurein rajattua aluetta, pihaa tai puutarhaa. Se oli oma yksityinen keidas. Suojaava muuri tai aita erotti kesytetyn luonnon villistä ulkomaailmasta”

Näyttely jatkuu kukka-asetelmilla. Toisaalta minua hämmästytti maalausten yksityiskohdat, kaunis nuppu tai kiertynyt lehden reuna, ja toisaalta minua kiehtoi maalaustaiteessa esiintyvä symboliikka. Katsoin kolmea maalausta, joissa jokaisessa on pöydällä kaunis lasimalja täynnä kukkia. Asetelman ympärillä on perhosia, korentoja ja punainen pörröinen perhosen toukka näyttää olevan poistumassa maalauksesta johonkin muualle. Näen maalausten kauniit kukka-asetelmat, mutta tiedostan vahvasti sen, että jotain jää näkemättä. Maalausten symbolinen tarina ei avaudu minulle. En osaa sen kieltä. 

Kukka-asetelmien kuvaukset yleistyivät maalaustaiteessa 1500-1600-lukujen vaihteessa. Nämä  Vanitas Morte -kuvat on syytä erottaa iloisista 1700-luvun kukka- ja hedelmä asetelmista. Liisa Väisänen kertoo kirjassaan Mitä symbolit kertovat, kuinka Natura Morte -kuvissa kuvataan kuollutta luontoa. Niiden tarkoitus on muistuttaa elämän hetkellisyydestä, ja kuolemasta. Näissä maalauksissa huumaava unikko on unen ja kuoleman kukka. Vuokot eli Anemonen nimi tulee Kreikan tuulta tarkoittavasta sanasta. Anemonea on käytetty jo aikoinaan Kreikassa hautausmaan kukkana, ja siksi se symboloi kuolemaa ja tuskaa.

Samassa Liisa Väisäsen kirjassa on kuva Antonio Pereda y Salgadon maalauksesta vuodelta 1650. Kuvassa on ruskealla pöytäliinalla kori täynnä erilaisia hedelmiä. Osa hedelmistä on pöydällä. Kuva on aika tumma. Liisa Väisänen kirjoittaa kuvassa mm. korin edessä pöydällä olevista taatelista ja sitruunasta näin: ”Taateli on kristus. Kristus puhdistaa synneistä, mitä korostaa taatelin vieressä oleva sitruunakin puhdistavana elementtinä. Hän jatkaa kertomista kuvasta; –Madonreiät muistuttavat synnin vaarasta, paholainen luikertelee helposti ihmisten sydämiin”

Ihastun Clara Peetersin maalaukseen Kukkakimppu vuodelta 1620. Se on maalattu öljymaaleilla puulle. Kuvan maalipinta kiiltelee. Katson vanhan roosan sävyisiä ruusuja ja valkoisia narsisseja. Sinisiä iiriksiä. Maalauksessa riittää tutkimista. Ei ole kiirettä. Huomaan, että yksi valkoinen ruusu on pudonnut pöydälle ylösalaisin. Lieneekö tällä jokin symbolinen merkitys? Flaamilainen Clara Peeters oli aikakautensa tunnetuimpia naistaiteilijoita. Hän maalasi myös Vanitas Morte -asetelmia. Maalaus Kukkakimppu on tämän kirjoituksen pääkuvana.

Kuva 61. Jean-Michel Picart. Kukka- asetelma. Öljy kankaalle. Kruunuvuokko, kääpiöesikko, keltanarsissi, lehtoakileija, jaloleinikki, tuoksuköynnöskuusama, tulppaani, tuoksuherne. Tunnistin kuitenkin suurimman osan asetelmien kukista. En kaikkea. Taiteelliset vapaudet eivät noudata tieteellisiä pyrkimyksiä. Asetelmissa on kuvattu kukkia jokaiselta kesän kuukaudelta. Luonnossa emme voi nähdä yhtä aikaa narsissin ja tuoksuköynnöskuusaman kukkivan, mutta maalauksessa voimme ihastella yhtä aikaa kaikkien, myös eri aikaan kukkivien, kukkien kauneutta. 

Näyttelyn jälkeen käymme vielä Bulevardilla legendaarisella Cafe Ekbergillä. Hyvän teen ystävänä nautin kupillisen rooibosta ja ruusuleivoksen. Leivos oli kaunis tyylitelty ruusunkukka, maistui ruusunkukalle ja tuoksui kukkivalle ruusupensaalle. Sain nähdä ruusuja maalausteiteessa, ja myös maistaa leivoksessa. Oloni on kukitettu. Näyttely oli opettavainen, ja ennen kaikkea visuaalisesti antoisa. Jään kuitenkin pohtimaan Linnen teoreettisesti perustelemaa väitettä, että hyvän ja pahan tiedon hedelmä oli sittenkin banaani. Ei omena.