Ympärilläni levittäytyvä kartanopuisto oli vehmas ja kukoistava. Konserttiyleisö oli saapunut Vesilahdelle piknik-korein ja retkituolein varustautuneina odottaen aurinkoista iltaa. Nyt he istuivat sateessa vettä valuen kuin uitetut koirat. Vain joitain sateenvarjoja ja sadetakkeja oli otettu esille. Hellehatut ja hameenhelmat roikkuivat märkinä.
Musiikki kantautui Laukon kartanon pihamaiden yli. Katselin hetken sateessa istuvia ihmisiä, ja käänsin katseeni lavalle. Kitaristi heilutti villisti pitkiä hiuksiaan soittaessaan. Olimme mieheni kanssa sijoittaneet retkituolimme suuren lehmuksen alle, ja istuimme mukavasti sateen suojassa. Vanha lehmus levitti lehtevät oksansa laajalle.
Emme olleet vallanneet suojaisaa paikkaa yksin itsellemme. Nuoripari nojaili puun muhkuraista runkoa vasten tuudittaen samalla lastaan vaunuissa. Lehmuksen rungossa oli suuri lahovaurio, mutta sen lehvästö oli vielä elinvoimaisen vihreä. Minua kiinnosti yhtäkkiä enemmän taivaalla järjestäytyvät pilvirintamat ja kattona päällemme levittäytyvä lehmus, kuin korviini tulviva musiikki.
Lehmus, niinipuu, vannapuu. Sama kasvi tunnetaan usealla eri nimellä. Kasvitieteilijät tuntevat lehmukset siipilehmuksina. Puutarhurit ja hortonomit oppivat ensimmäisenä kouluvuotenaan lehmuksen tieteellisen nimen Tilia, ja ennen valmistumistaan he osaavat tunnistaa metsälehmuksen, puistolehmuksen ja isolehtilehmuksen vertailemalla niiden rungon muhkuraisuutta ja herttamaisia lehtien kokoa ja karvaisuutta.
Lehmukset elävät noin 300 -vuotiaiksi. Ne saavuttavat lopullisen korkeutensa noin 150-vuotiaina. Vanhoja lehmuksia vaalitaan tukemalla ja leikkaamalla niiden oksia. Usein elämänsä ehtoopuolella oleva lehmus voi olla sisältä hyvinkin ontto, mutta silti sen latva saattaa näyttää vielä lehtevältä.
Mieheni lähti ostamaan juotavaa, ja vilkaisin kelloani. Konsertti kestäisi vielä tovin. Palelin hiukan, mutta en antanut sen häiritä. Vilkaisin sivummalle ja näin suorarunkoisen puun. Ei muhkuroita. Latvasta tunnistin sen heti vaahteraksi. Kaiuttimista kantautui musiikin ohella linnunlaulua, mikä teki tunnelmasta oudon. -Linnut eivät laula sateella, eivät edes möykkyrunkoisissa puissa, ajattelin itsekseni.
Möykkypuut. Siinäpä sopiva nimi muhkuraisille lehmuksille, jotka roikottavat oksiaan. Samalla muistin lukeneeni, että muista lehtipuista poiketen lehmukset eivät kasvata laisinkaan oksiensa yläpuolelle reaktiopuuta eli suuntaussolukkoa. Tukisolukon puuttuessa niiden oksat roikkuvat alaspäin.
Kesäkuun lämmössä lehmuksen kukkien tuoksu leijailee kauas houkutellen kimalaisia medelle. Nyt kukinta oli jo ohi, ja lehmuksissa oli pienet siemenpallot. Hyönteispölytteisen lehmuksen keltaiset huiskilokukinnot tunnistaa hyvin kukkavarressa kiinni olevasta tukilehdestä. Kukat roikkuvat pääsääntöisesti alaspäin. Metsälehmus ja puistolehmuksen pystyoksaiset lajikkeet jaksavat kannatella kukkiaan myös ylöspäin.
Metsälehmus (Tilia gordata) kasvaa avoimella paikalla matalaksi ja paksurunkoiseksi puuksi, jonka oksat riippuvat maahan saakka. Sen lajikkeet (T. ”Greenspire”) ovat pystyoksaisempia, ja sopivat siksi paremmin katujen varsille. Yleensä metsälehmuksella ei ole rungon muhkuroita, mutta huono kasvualusta voi saada sen kasvattamaan niitä. Metsälehmuksen kukinnan aika on vasta heinä-elokuussa, kun muut lehmukset ovat jo kukkineet.
Löysin myöhemmin netistä tiedon, että Vesilahden alue on aikoinaan ollut tunnettu metsälehmuksistaan. Vanhan sanonnan mukaan Vesilahdessa on kolme suurta, : Ilosten mänty, Ameen niinipuu ja Riehun koivu. Tähän päivään mennessä kaikki kolme suurta ovat jo kaatuneet. Ameen niinipuu (metsälehmus) sijaitsi aikoinaan Ameen Riehuun menevän tien varrella. Laukon kartanon isäntä Gabrien Kurki (1630–1712) oli aikoinaan hankkinut Ameen alueelta metsää, ja sieltä metsälehmuksista saatua niintä käytettiin mm. kalastusnuottien köysien tekoon.
Puistolehmuksesta ei saa hyvää niintä, sillä se on köydentekoon liian haurasta. Puistolehmus (Tilia x europaea (Tilia x vulgaris)) on isolehti- ja metsälehmuksen risteymä, joka kasvattaa rungon muhkuroihin ja tyvelle jälkiversoja. Versot poistetaan viimeistään loppukesän aikana. Puistolehmukset voidaan jakaa karkeasti riippuva- ja pystyoksaisiin lajeihin. Pystykasvuisilla lajeilla runko on vähemmän muhkurainen, eikä jälkiversoja kasva niin paljoa kuin riippuvaoksaisilla puistolehmuksilla.
Leveälatvainen isolehtilehmus (Tilia platyphyllos) on hyvä puistopuu. Kauempaa katsottuna sen latva näyttää kohoavan korkealle ja puu näyttää muodoltaan pallomaiselta. Sen harmaakaarnainen runko on muhkuraton. Isolehtilehmuksen lehdet ovat nimensä mukaisesti suuremmat kuin muilla lehmuksilla. Lisäksi sen lehdet ovat selvästi karvaiset. Joskus äkämäpunkit tekevät lehmuksen lehtiin äkämiä, joista ei kuitenkaan ole haittaa puulle. Isolehtilehmus kukkii kaikista lehmuksista ensimmäisenä.
Maailmasta löytyy upeita lehmuslajeja, jotka eivät menesty Suomen oloissa. Etelä-Suomessa voi kuitenkin onnistua kasvattamaan komean amerikanlehmuksen (Tilia americana) tai hopealehmuksen (Tilia tomentosa). Tampereella Hatanpään kartanon pihalla kasvaa valtava kriminlehmus (Tilia × euchlora).
Musiikki oli tauonnut hetkeksi ja puiden havina täytti hiljaisuuden. Sade rummutti pisaroitaan maahan. Yllemme lehtevät oksansa kurottava lehmus oli muhkurainen ja lahovikainen rungoltaan, mutta sen runko oli paksu. Se oli oikea möykkypuu. Siinä oli varmasti enemmän vuosirenkaita, kuin minulla ja miehelläni on ikävuosia yhteensä. Tarkastelin lehmuksia pitkään kiinnostuneena. Joku oli aikoinaan leikannut sen oksia väärin. Oksat törröttivät poikkileikattuina kuin katkotut käsivarret. Väärinkohdeltuna ja lahovikaisena se antoi silti meille suojan sateelta. Hakeudun aina puiden lähelle, kun haluan rauhoittua hetken. Suljin silmäni ja annoin itseni rentoutua. Olin ikivanhan möykkyrunkoisen puun suojassa.
