Liikemies Rex Fortescue istuu aamutuimaan toimistossaan pöytänsä ääressä, ja siemaisee kupista kuumaa teetä, jonka sihteeri on tuonut hänelle vain hetkeä aiemmin. Hörppy on hänen viimeisensä, sillä tee on myrkytetty. Kuoleman aiheuttajaksi todetaan marjakuusen sisältämä taksiini. Näillä tapahtumilla alkaa Agatha Christien neiti Marple -murhamysteeri Salaperäiset rukiinjyvät.
Murhamysteeriä on luettu ja katsottu televisiosarjana maailman laajuisesti jo vuosikymmenten ajan. Tieto marjakuusen myrkyllisyydestä on levinnyt kirjan myötä yhtä laajasti. Marjakuusi onkin yksi puutarhamme myrkyllisimmistä kasveista.
Marjakuusi (Taxus) on kuusi, vaikka se ei näytä laisinkaan kuuselta, eikä sillä ole pihkatiehyitäkään. Nimi kuusi vie ajatuksemme helposti perinteisen metsäkuusen (Picea abies) luo, mutta marjakuusi näyttää aivan toisenlaiselta. Lajista riippuen marjakuusi kasvaa joko monirunkoiseksi pieneksi puuksi tai vaihtoehtoisesti kasvutapa on pensastava. Marjakuusien litteät otakärkiset neulaset siirottavat sivuille päin kampamaisesti. Ainavihantina marjakuuset tuovat talvellakin vihreyttä lumiseen maisemaan.
Syksyisin marjakuusta koristaa punaiset marjamaiset kävyt, jotka näyttävät maistuvan oraville. Niitä syödessään oravat pudottelevat oksan kärkiä maahan. Koko touhu saa ohikulkijan hämmästymään. Marjakuusihan on myrkyllinen. Ei hätää. Vaikka marjakuusi on myrkyllinen juuristosta ylimpään oksankärkeen asti, sen käpyjen punamaltoinen siemenvaippa ei kuitenkaan ole myrkyllinen. Oravat voivat syödä marjamaisia käpyjä huoletta, kunhan eivät riko sen sisällä olevaa siementä. Siemen kulkeutuu oravan ruoansulatuskanavan läpi ehyenä, sillä hapotkaan eivät pysty rikkomaan sen kovaa pintaa.
Kaikille marjakuusikasveille ((Taxaceae) on ominaista yksi siemeninen käpy, jota ympäröi mehevä siemenvaippa. Sen käpysuomut ovat surkastuneet. Marja on kärjestä auki niin, että siemenen voi nähdä. Poikkeuksen tekee marjakuusikasvien heimoon kuuluva Torreia (Torreya), joka kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Torreian käpy on muutoin marjakuusikasveille tyypillinen, mutta siemenvaippa on kasvanut kiinni, eikä siementä näy. Torreian neulaset ovat samoin kampamaiset ja litteät kuin marjakuusilla.
Keski-euroopan vanhimmat euroopanmarjakuuset (Taxus baccata) ovat yli tuhat vuotiaita. Suomessa euroopanmarjakuusi on ainoa täällä luontaisena kasvava marjakuusi, mutta nykyään sitä kasvaa vain Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu laji. Aikoinaan euroopanmarjakuusta kasvoi laajasti myös mantereella, ja se sai kansan suussa nimen jukkapuu tai jukopuu. Euroopanmarjakuusi ei menesty meillä kovin hyvin. Sitä suositellaan istutettavaksi vain ihan eteläisimpään Suomeen.
jota ympäröi mehevä siemenvaippa.
Euroopanmarjakuusta yleisemmin puistoja ja puutarhoja koristaa japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Se menestyy Oulun korkeudelle asti. Myös pieni ja pyöreä japaninmarjakuusi ”Nana” talvehtii siellä hyvin lumensuojissa, vaikka sille on menestymisvyöhykkeeksi ilmoitettu vyöhyke-III. Japaninmarjakuusi on hyvin monikäyttöinen. Se voi olla komea vapaasti kasvava monirunkoinen yksittäispuu tai muotoon leikattava aita. Korkeutta japaninmarjakuuselle tulee noin kolmisen metriä.
Pystykasvuinen kartiomarjakuusi (Taxus x media) on euroopanmarjakuusen ja japaninmarjakuusen risteymä. Kartiomarjakuusesta on yleisesti myynnissä kahta eri lajiketta. ”Hillii” on ns. koiras, eikä se tee marjamaisia käpyjä. Lajike ”Hicksii” on ns. naaras ja sen oksille kasvaa punamaltoiset kävyt. Molemmat sopivat hyvin aidanteeseen, mutta korkeutta on hyvä rajoittaa kahteen metriin. Tätä korkeampina kartiomarjakuusen oksat alkavat taipumaan sivuille päin.
Vaikka marjakuusi on tunnettu myrkyllisyydestään, on se mainettaan parempi kasvi. Marjakuusen taksiinista eristetty paklitakseli oli 90-luvun merkittävin uusi syöpälääke. Yhdysvaltojen kansallinen syöpäinstituutti tutki kartoitusohjelmassaan 35 000 kasvilajin tehoa syöpään. Pakliakselin todettiin tehoavan erityisesti uusiutuvaan ja raskaasti hoidettuun munasarjasyöpään. Pakliakselia saadaan tyynenmerenmarjakuusen (Taxux brevifolia) kaarnasta, jota kasvaa luontaisena Yhdysvaltojen metsissä. Löydöksen myötä kaikki luontaisesti metsissä kasvavat marjakuuset suojeltiin lailla, ja niiden hallinta siirrettiin coloradolaiselle Hauser Chemical Research -yhtiölle. Aluksi marjakuusia kaadettiin syöpälääkkeen saamiseksi. Myöhemmin puiden kaataminen on lopetettiin, ja puista kuorittiin vain kaarna.
Nainen kävelee sairaalan käytävää pitkin ja oven avattuaan hän astuu ulos auringon paisteeseen. Huojennus vavisuttaa rinnan alla. Hän on käynyt viimeisessä tarkistuksessa, eikä syövästä näkynyt enää jälkeäkään. Agatha Christien romaanin lailla tämäkin on fiktiivistä, mutta voisi aivan hyvin olla totta. Tämä tarina eroaa Christien murhamysteeristä siinä, että marjakuusi pelasti naisen hengen. Voi vain toivoa, että tieto marjakuusen hyvistä hyödyllisistä ominaisuuksista kiirisi maailmanlaajuisesti, eikä se olisi tunnettu vain Agatha Christien murhamysteeristä kuoleman tuojana.
Lähteet : https://www.duodecimlehti.fi/duo40265
