Aloin kukittamaan parvekettani vasta pari vuotta sitten, vaikka olemme asuneet tässä jo useamman vuoden. Aika tuntuu menevän niin nopeasti, että hämmästyn laskiessani vuosia. Halusin kuitenkin seurata rauhassa parvekkeen vuodenaikojen vaihtumista. Miten valo viipyilee ja varjo luo tyynnyttävän hetkensä kesäiltoina. Kuinka pakkanen nipistelee tammikuun kylminä öinä. Millainen paikka parveke on kasvuolosuhteiltaan?
Toimeliaisuuttani on viivästyttänyt myös omien mieltymysteni pohtiminen ja päättäminen. Millaisen parvekkeen haluan? Tällaiset asiat selkenevät minulle yleensä ennemminkin pikku hiljaa kuin samantien. En kiirehdi. Olemme maalanneet ja sisustaneet kotiamme muutoin. Olenkin rauhassa pohtinut myös kodin maalisävyjä ja muuta sisustamista.
Lopulta päädyin siihen, että haluan parvekkeelle monivuotisen ruukkupuutarhan. Haluan puutarhan, joka talvehtii ruukuissaan puhjeten kevään tullen heleän vihreään, ja syksyisin sävyttää lehtiään ruskan sävyin. Haluan satoisaa ja vehmasta. Haluan ruukkupuutarhan, jonka kehittymistä voin seurata vuodesta toiseen.
Päätin ostaa valkoisia ruukkuja, punottuja koreja ja tummaa puuta. Ostin Ikeasta tummaksi petsatun korkean hyllykön. Mieheni auttoi minua, kun sahasimme korkean hyllyn kahtia. On hyvin kätevää, kun yhdestä hyllystä saa kaksi. Kasvatin ensimmäisenä kesänä valkoisissa ruukuissa yrttejä. Löysin Bauhausista suuren valkoisen ruukun kärhölle. Istutin siihen ”Alpina Plena” -tarha-alppikärhön. Laitoin ruukun pohjalle reilusti lecasoraa ja täytin ruukun ruusumullalla. Istutin kärhön syvälle ja kastelin. Juurtumisen aikana kärhölle riitti mullassa olevat ravinteet. Aloitin lannoittamisen vasta toisena kesänä.
Alpina Plena on kasvanut hyvin ja kukkinut valkoisin kerrotuin kukin runsaasti. Se kukkii ensimmäisen kerran kesäkuussa ja uusi kukintaansa myöhemmin kesällä. Viime kesä oli niin helteinen, että kärhön kasvu ryöpsähti vallan villiksi. Jouduin kiipeilemään tikkailla korkean paikan kammostani huolimatta, kun leikkasin parvekkeen lasien kapeista raoista ulos työntyvää kärhöä. Revin lasien mekanismeihin kiinnittyneitä versoja peläten putoavani parvekkeen kaiteen yli. Lopulta pyysin mieheni avuksi.
Aamulla avatessani verhot metsämaisema näytti saaneen ylleen pölysokerimaisen kuorrutuksen pakaslumesta. Lämmin kevät antaa odottaa itseään. Sekään ei kiirehdi tänä vuonna. Kärhöä koristaa vielä viime kesän kuivuneet lehdet. Sen siemenet uinuvat lenninsiivellisissä pähkyläpalloissa parvekelasien suojatessa niitä talven tuulilta. Mieleni etsii oikeaa sanaa kuvata siemenpalloja löytämättä sitä. Lehtihankoihin on kuitenkin tullut jo pienen pienet silmujen alut, sillä aloitin jo varovaisen kastelun. Ehkäpä nyt on se viimeinen hetki riisua kärhön ympäriltä jouluvalot. Onhan jo huhtikuu.
