Viherkasvien hoitaminen on aina ollut oleellinen osa minua. Se on minuun kiinni kasvanut osa, eikä sitä voi enää ottaa pois. Aivan kuin apinaemo kantaa turkkiin takertunutta poikastaan liikkuessaan sulavasti oksien päällä ja lopulta opettaa tekemään nukkumapesän puuhun, minut on opetettu hoitamaan kasveja. Ehkäpä voidaan sanoa, että olen kasvanut kasvien kanssa.
Lapsuuteni kodissa oli 70-luvulle tyypilliset suuret olohuoneen ikkunat. Ikkunan edessä oli aikamoinen määrä kasveja. Siinä roikkui juoruja, rönsyliljoja ja joulukaktus. Kultaköynnös kiemurteli verhotangossa, eikä ikkunalaudalle olisi mahtunut yhtään uutta kasvia. Kukkapylväät ja pienet pöydät kantoivat omaa osuuttaan kukkien pitopaikkana. Muistan kuinka ryömin kukkapöytien alle ja kuvittelin olevani sademetsän majassa. Siirsin ikkunan edessä roikkuvaa kultaköynnöstä ja painoin nenäni kylmään ikkunalasiin. Ulkona oli kevättalvi ja aurinko lämmitti kasvojani.
Myös mummolassa oli paljon kasveja. Opittuani laskemaan, kiersin rintamiestalossa huoneesta toiseen kirjaten vihkoon lyijykynällä jokaisen kasvin. Niitä oli yli sata. Yksi kasveista oli ikivanha suuri isopunasarja. Tämä kasvi on saanut kansan suussa nimen kliivia tieteellisen nimensä Clivia miniata mukaan. Mummo vei kliivian muiden kasvien kanssa talveksi rintamamiestalon yläkertaan, missä oli viileämpää. Kesän kliivia oli muiden kukkien kanssa etelään suuntautuvassa aurinkoisessa lasikuistissa ja kukki todella upeasti. Se oli mummon suuri ylpeyden aihe, jota me kaikki ihastelimme.
Myöhemmin ollessani jo aikuinen, äitini sai mummon kliivian ja jakoi sen. Saimme siskoni kanssa omat jakopalat ja istutin oman kliiviani uuteen multaan tuntien käsitteleväni suurta aarretta. Kliivia ei omassa hämärässä asunnossani kuitenkaan koskaan kukkinut, joten annoin omani takaisin mummolle. Se alkoi taas kukkimaan päästessään viileään yläkerran huoneeseen talveksi ja lämpimään valoisaan kuistiin kesäksi.
Eilen kävelin marketin viherkasviosaston läpi ja näin upeita oranssinpunaisena kukkivia kliivioita. Olisin tahtonut ostaa yhden tai pari. Pysähdyin ihastelemaan kukkia hetkeksi, mutta jätin kuitenkin kasvin ostamatta, sillä en uskonut sen koskaan kukkivan kodissamme uudestaan. Kliivia tarvitsee kukkiakseen kylmäkäsittelyn ja aurinkoisen paikan kasvaa. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta aivan kuin pelargonikin. Laitoin Googlen kuvahakuun kliivian alkuperäisen kantakodin nimen Swasimaa ja näytölle tuli kuvia pölyävällä hiekkaisella maalla seisoskelevista norsuista, sarvikuonoista ja seeproista. Toisissa kuvissa näkyi alkuasukkaita päällään vain ruohosta punottuja lannevöitä.
Narsissikasvien heimoon kuuluvat kliiviat ovat kotoisin karuista lämpimistä oloista. Meillä on yleisemmin nähty oranssikukkainen Clivia miniata ja nuokkupunasarja Clivia nobilis. Nuokkupunasarja on lehdiltään yleisemmin tunnetun isopunasarjan kaltainen, mutta sen oranssinpunaiset kukat roikkuvat tiheänä oranssinpunaisena ryppäänä. Kliivioita on myös kaksivärisenä sekä valko-, kelta että punakukkaisena.
Minulla ei ole antaa kliivialle tarpeeksi valoisaa kasvupaikkaa, vaikka voisin ehkä koettaa kylmäkäsitellä sen parvekkeella syksyisin. Todennäköisesti se toimittaisi hämärässä kodissamme pelkkää viherkasvin virkaa. Mutta päätin kuitenkin ostaa kliivian seuraavalla kauppakäynnillä ja nauttia kukkien loistosta kausikasvien tapaan niin kauan kuin kukintaa kestää. Joskus kliivia kukkii jopa pari kuukautta. Haluan taas nähdä noiden upeiden oranssinpunaisten kukkien hehkuvan.
