Pidän siitä, kun asioita nimetään kauniisti. Elaaiiiooosomii. Tavaan nimeä hitaasti. Kirjoitan sen pari kertaa väärin kirjainten vaihtaessa paikkaa. Lopulta nimi asettuu suuhun oikein. Nimi elaiosomi tuntuu kirjain kirjaimelta hivelevän sielua. Nimi vie elämän alkulähteelle.
Elaiosomi on siemenessä oleva ravinteikas rasvaa ja valkuaista sisältävä lisäke, jota kasvi käyttää itäessään. Myös muurahaiset pitävät elaiosomista. Sinivuokot, metsäorvokit, keltapiipot ja nuokkuhelmikät saavat oivaa kuljetuspalvelua muurahaisten kantaessa niiden siemeniä pesiinsä. Herkullinen rasvalisäke maistuu toukille.
Ennen itämistä siemenen on kuitenkin saatava ikiunen lukko auki. Jokaisen kasvin siemeneen on taltioituna itämisen avain, jolla horros päättyy. Monet pohjoisen kasvit tarvitsevat muutaman kuukauden kylmäkäsittelyn itääkseen. Toisella puolella maapalloa on puolestaan kasveja, jotka vaativat itääkseen lämpökäsittelyä. Osa niistä itää vasta tulipalon jälkeen. Tämän lisäksi kasvuolosuhteiden on osuttava oikeaan. On oltava tarpeeksi lämpöä, kosteutta, valoa ja oikean pituista päivää.
Siemen voi kulkeutua turkkiin tarttuneena, kengän pohjassa, linnun mahassa tai leijailla tuulen mukana lenninsiipensä avulla pitkiäkin matkoja. Jotkut siemenet kelluvat virran kuljetettavana. Toisaalta siemen voi vain pudota möksähtää emopuun alle ja jäädä siihen. Ehkäpä orava nappaa sen siitä ja matka jatkuu. Joskus siemen on matkannut kaukaakin paperisessa pussissa, ja löytää lopullisen kotinsa ikkunalaudalta kasvivalon alta.
Siemenen matka päättyy kuitenkin jossain kohtaa. Se tuntee kylkensä alla maan, josta tihkuu kosteutta sen kuoren läpi. Muuttuneet olosuhteet vaikuttavat sen hormonitasapainoon ja itämistä estävän abskisiinihapon määrä alkaa vähetä. Lopulta sitä on enää niin vähän, että itäminen tapahtuu. Siemenen juuriaihion kärkisolukko vauhdittaa kasvua gibberelliini-hormonilla. Sen soluseinämät laajenevat ja tekevät tilaa juurisolukkoon sisään imeytyvälle vedelle. Alkio syö matkalle varatut eväänsä. Valkuaisaineet, tärkkelykset ja öljyt ovat tarpeen aineenvaihdunnan aktivoituessa.
Viherhiukkasten kehittyessä juuri lähtee kasvamaan. Se työntyy ulos siemenen kuoren lävitse ja kääntyy maata kohden. Kasveilla on asentoaisti. Juuri kasvaa aina alaspäin. Juuren kärjessä olevan hunnun solut pitävät sisällään painovoiman aistivia tärkkelysjyväsiä, jotka vajoavat solun pohjalle. Painovoima-aistimus on kasvilla samankaltainen kuin ihmisellä korvan tasapainoaistin toimintaperiaate.
Vararavintonsa turvin siemen käy läpi muutoksen tullakseen kasviksi, joka osaltaan osallistuu siementen tuottamiseen. Siementen määrä vaihtelee kasveilla suurestikin. Niittyleinikki (Ranunculus acris) voi tuottaa noin tuhat siementä. Ennätysmääriin pääsee kuitenkin peltosaunio eli saunakukka (Tripleurospermum inodorum), jonka suurin mitattu siemenmäärä on 1 650 000 siementä.
Siemenen kyky säilyttää itävyys useita vuosia maan alle hautautuneena on pieni ihme. Tämä ihme takaa meille monimuotoisen luonnon pursuavaa kasvuvoimaa olosuhteiden sattuessa sopiviksi. Luonto levittäytyy ja valtaa alaa. Se itää sielläkin, minne emme sitä haluaisi, sillä sen kuuluu tehdä niin. Tämä ohje on kirjoitettu sen geeneihin jo 400 miljoonaa vuotta sitten.
Lähde;
