Viime päivien helteet ovat saaneet puutarhurit vetämään letkut lähes pysyvästi hautausmaan käytäville, kun hautakivien edessä olevat kukat ovat vaatineet jatkuvaa kastelua. Kun jokin alue on saatu kasteltua, on kastelun saanut aloittaa jo toisesta päästä uudelleen. Osa on kastellut kukka-paikkoja saman tien kaksi kertaa. Palannut täyttämään hiukan kuopalla olevan kukkapesän uudelleen hetkeä aiemmin annetun veden imeydyttyä kukkapaikan multaan.
Yhdellä hoitoalueellani on tänä kesänä kukkana palleroverenpisara Fuchsia ’Fuchsita Red-Lavender’. Sen kastelussa saa olla tarkempi kuin toisella alueellani olevan tarhabegonian kanssa. F. ’Fuchsita Red Lavender’ on pieni, vain kolmekymmentä senttiä korkea lajike, jonka kaksi väriset kukat ovat punaiset ja liilat. Sen pienet lehdet ovat ohuet, ja olenkin tarkkaillut hellejaksolla näitä ohuita lehtiä tarkkaavaisena. Sen lehdet kertovat, mitä sille kuuluu.
Kastelu on ihan oma osaamisen alansa. Toisinaan se on hyvin helppoa, mutta joskus se voi olla hyvinkin taitoa vaativaa. Työskentelin joitain vuosia sitten kaupungin kasvihuoneilla, mitä voi sanoa kastelemisen korkeakouluksi. Ajattelin töiden alkaessa, että osaan kastella kukkia, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Luulin osaavani kastella, sillä olin hoitanut kasveja pienestä pitäen. Lapsena olin osallistunut kotona ja mummolassa aktiivisesti viherkasvien hoitoon. Olin työskennellyt monissa eri työpaikoissa, joissa kasvien kasteleminen kuului työnkuvaan. Olin oppinut jo hautausmailla käsittelemään letkuja, ymmärtämään niiden kiemuraisen käärmemäistä taipumusta juuttua kiinni jokaiseen reunakiveen, aivan kuin letku todella olisi elävä. Käytännön tietotaitoa oli jo kertynyt.
Jotta letkun saa kesytettyä, tulee olla rauhallinen. On osoitettava mielenmalttia ja kärsivällisyyttä. Letku pitää aukoa ja taas kastelun jälkeen kieputtaa tyhjäksi valutettuna paikoillensa oikein. Eipä ole puutarhurilla toista samoin kärsivällisyyttä koettelevaa työtä kuin väärin kerätyn letkun avaaminen. Väärin kerälle kieputettuna se avatessa kiertyy itsensä ympäri monelle solmulle aivan kuin se vastustaisi töihin joutumista koko pituudellaan.
Ryhmäkasvien hoitaminen on aivan oma maailmansa, kun useassa kasvihuoneessa on tuhansia ja tuhansia kukkia kaikissa punaisen, valkoisen, keltaisen ja vihreän eri sävyissä. Lämpimät kesäpäivät ovat kasvihuoneissa kosteita ja kuumia. Veden tarve vaihtelee niin päivä kuin kasvikohtaisesti. Kastellaan, koska kohta lannoitetaan. Kastellaan, koska kasvilajike on muita janoisampi. Kastellaan, koska päivä on kuuma. Kastellaan, koska on istutus edessä. Kastellaan, koska juuri nämä kasvit ovat niin pienissä ruukuissa. On lukuisia syitä kastella eri tavoin ja eri syistä. Yhtä lailla on myös syitä jättää kastelematta.
Opin kukkapöytien äärellä kulkiessani nostelemaan kesäkukkia tunteakseni ruukun painon. Kun samalta pöydältä useampi ruukku tuntui vielä tarpeeksi painavalta, jätettiin pöydällä olevat kukat kastelematta. Joskus ei kasteltu, koska kasvu oli jäänyt tavoiteltua vähäisemmäksi. Välillä on hyvä ottaa kasvi ulos ruukusta ja tarkistaa millainen juuristo sillä on. Heikko juuristo ei voi tuottaa hyvää kasvua. Siksi kaikki heikonpikasvuiset siirretään toiselle pöydälle ja kastelua vähennetään. Tämä sopiva veden niukkuus saa kasvin kasvattamaan juuristoa. Kun juuristo on kehittynyt tarpeeksi, lehtien ja versojen kasvu ryöpsähtää nopeasti samalle tasolle muiden saman lajikkeen kesäkukkien kanssa. Nyt kasvit voidaan siirtää takaisin samalle pöydälle.
Kasteluveden lämpötilan tulee olla oikea. Lämpimässä vedessä on liian vähän happea. Ja liian kylmä vesi on kasville shokki, jonka vuoksi voidaan menettää koko päivän kasvu.
siivota mullan pinnalta.
Viime päivinä F.’Fuchsita Red Lavender’ –palleroverenpisaraa kastellessa olen tosiaankin tarkkailut sen lehtiä, ja kaivanut välillä kädellä kukkapaikan multaan 15 cm kuopan. Ottanut kuopan pohjalta kourallisen multaa, ja puristanut käteni nyrkkiin. Avatessa käteni olen katsonut, missä muodossa multa pysyy. Hajoaako se samantien avatessani käteni, vai pysyykö multa tiiviinä paakkuna. Niin märkää ei saisi olla, että multa valuu sormieni välistä liettyneenä.
Joskus F.’Fuchsita Red Lavender’ –palleroverenpisaran lehdet luupottavat kuin viimeinenkin vesitilkka olisi jo käytetty, ja multa olisi rutikuivaa. Liiassa kuivuudessa se varistaa kukkansa. Ennen kastelua on kuitenkin hyvä vähän kaivella kukkapaikan multaa, ja tarkistaa tilanne ennen kastelua. Kasvi voi välillä haihduttaa ohuilla lehdillään enemmän kuin sen juuret ehtivät ottaa maassa olevaa vettä. Mullan lämpeneminen vaikeuttaa kasvin veden ottoa entisestään. Voi olla, että maassa on kosteutta tarpeeksi. Voi olla, että illan tullen sen haihdutus vähenee, ja lehdet saavat takaisin nestejännityksensä ilman, että sitä olisi kasteltu lisää.
F.’Fuchsita Red Lavender’ –palleroverenpisararankanssa täytyy varoa myös liikakastelua. Pelargonin ohella, se on hyvin herkkä ottamaan maasta liikaa vettä. Ottamaan enemmän kuin se ehtii haihduttaa. Tällöin se kärsii liika vedestä soluissaan. Se näkyy lehdissä ensin tummina laikkuina, joihin tulee myöhemmin oransseja ruosteen näköisiä sienimäisiä pahkuroita.
Muutoinkaan kasvun hakeminen liikakastelulla ei ole järkevää. Tällöin kasvu ei nimittäin tapahdu normaalilla tavalla solujen lisääntymisellä, vaan niiden venymisellä. Esimerkkinä voidaan pitää tulppaania. Jos laittaa leikkotulppaanit veteen, niiden varret alkavat venymään aivan kuin ne kasvaisivat pituutta. Tämä johtuu siitä, että se täyttää jokaisen solunsa vedellä niin, että solut venyvät. Kesäkukilla solujen venyminen tietenkin johtaa soluseinämien ohentumiseen, mikä taas altistaa kasvitaudeille. Tätä näkee erityisesti pehmeävartisilla begonioilla.
Kasteltaessa kukkapaikan mullan huokoset täyttyvät vedellä, mutta osa vedestä on niin sanottua vajovettä eli poistuvaa vettä. Vain osa vedestä jää huokosiin. Huokosten tyhjentyessä ne täyttyvät taas ilmalla. Maan huokosissa tulisikin aina olla 50 % happea ja 50% vettä. Maasta saatava happi on kasville yhtä tärkeää kuin vesi. Kasvi käyttää happea soluhengitykseen, ja jos soluhengitys ei toimi, ei toimi mikään muukaan. Soluhengityksestä kasvi saa energiaa mm. aineenvaihduntaan ja kasvuun.
ja kukkiminen jatkuu koko kesän. Nämä nuput aukeavat muutamassa päivässä.
Kukkapaikan vajoveden tulisi poistua nopeasti, muutoin se voi aiheuttaa helposti liikakastelun tuomia ongelmia. Ylikasteleminen johtaa maaperän liettymiseen, ja se aiheuttaa hapettomuutta. Hapettomuuden jatkuessa, kasvien juuren kärjen alkavat kuolemaan noin viiden päivän päästä. Sitä ennen ravinnepitoisuuksissa tapahtuu kasveille epäedullisia muutoksia pelkistymisen kautta. Ravinnepitoisuuksista tulee kasville myrkyllisiä.
Nyt hellejakso on jo taittumassa, ja sää hiukan viilenee. Olen oppinut kastelemaan F.’Fuchsita Red Lavender’–palleroverenpisaraa alueellani huomioiden sen omat ominaisuudet ja tarpeet, mutta myös alueeni tuomat haasteet. Suorakaiteen muotoinen hoitoalueeni on rinteessä. Rinteen vasen puoli on aina kuivempi kuin sen oikea puoli. Rinteen alapäässä sen keskivaiheilla on aina kosteampaa kuin muualla. Vajovesi poistuu siis eri tavoin alueen eri puolilla, ja alueen suuret puut ottavat vedestä osansa. Opittuani tuntemaan hoitoalueeni, ja F.’Fuchsita Red Lavender’ –palleroverenpisaran, pyrin antamaan jokaiselle kukkapaikalle juuri oikean määrän vettä. Välillä on hyvä antaa hörppy vesipullosta itsellekin.
