Valoisassa yössä luonto on kauneimmillaan. Juhannuskoivut koristavat ovenpieliä ja juhannuskokot palavat. Ruoka on hyvää ja juomaa riittää. Niittyjen yltä voi kuulla kuovin huutavan omaa nimeään nousevasti venyttäen ”kuoo kuoo kuooi-kuooi…”
Juhannusta on alunperin vietetty Ukko ylijumalan juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukko on muinainen sään, sadon ja ukkosen jumala. Juhannukseen liittyy monenlaisia uskomusperinteitä, joilla voi hauskuuttaa itseään.
Yksi perinne on kukkien kerääminen. Kun juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa, ja laittaa ne tyynyn alle, voi nähdä unta tulevasta sulhasestaan. Kuvasin kameralla seitsemän kukkaa läheiseltä joutomaalta. Paikka oli paahteinen ja karu vanha varastoalue, mutta kukat olivat kaunistaneet alueen.
Pääkuvassa on alsikeapila (Trifolium hybridum). Sen tunnistaa pystyistä punavalkoisista kukista ja tasaisen vihreistä lehdistä. Puna- ja valkoapilan lehdissä on valkoisia laikkuja.
koko Suomeen. Kasvia kasvaa alkuperäisenä jopa pohjoisimmissa
tunturikoivikoissa.
päivänkakkaran näköinen, mutta sen lehdistö on täysin
toisenlainen. Kamomillasaunion tunnistaa sen tillimäisistä lehdistä.
Siankärsämö (Achillea millefolium) tunnetaan myös nimillä pyörtänäpörrö, kuperkeikka, nenätiisti, pellonvaivain, akantupakki ja kaljanen. Tätä muinaistulokasta esiintyy luonnossa valkoisena ja vaaleanpunaisena.
joka kiipeilee tarttumalla kärhillään viereissä kasvavien
kasvien varsiin ja lehtiin. Sen kansanomainen nimi on
suutelusheinä.
kasvattaa ensimmäisenä kesänään lehtiruusukkeen ja
paalujuuren. Toisena kesänä se kukkii sinisin tai valkoisin
kukin.
kukat houkuttavat hyönteisiä aterialle, sillä kukkiin kehittyy mettä
runsaasti. Sen tieteellisen nimen alkuosa Meli tarkoittaa hunajaa.
