Sain mieheltäni lahjaksi kauniin jouluruusun (Helleborus niger) harmaassa koristeellisessa ruukussa. Sen heleänvihreät kukkavanat nousevat sammalpeitteisestä mullasta kasvaen valoa päin. Muutaman kukkavanan päässä keinuu valkoinen nuppu, mutta suurin osa kukista on avannut viisi kehälehteä. Sen jokaisen kukkanaaman keskellä on runsaasti keltapäisiä heteitä. Jouluruusun siemenet ovat muurahaislevitteisiä, mutta onneksi näitä vipeltäjiä ei ole sisätiloissa näkynyt. Jouluruusun juuristo on tumma juurakko, josta se on saanut nimensä ”niger.” Sen nimeen ”Helleborus” liittyy mytologinen tarina.
Kreikassa eli noin 1500 ekr. Melanpos niminen parantaja, joka osasi eläinten kieltä. Kielen hän oli saanut lahjaksi ontossa tammessa asuvilta käärmeen poikasilta. Melanpoksen palvelija oli tappanut käärmeen poikasten vanhemmat, jonka jälkeen Melanpos oli ottanut huolehtiaksen niistä. Hän juotti käärmeen poikasille maitoa, ja antoi niiden asua pihapiirissään. Eräänä yönä Melanpoksen nukkuessa käärmeen poikaset matelivat hänen luokseen, ja osoittivat kiitollisuuttaan nuolemalla hänen korviaan. Aamulla herättyään Melanpos ymmärsi eläinten kieltä, ja hänestä tuli tunnettu parantaja.
Tuohon aikaan uskottiin moniin jumaliin. Kun kolme Tirynsin kuninkaan Proitoksen tytärtä kieltäytyi uskomasta viininjumala Dionysokseen, he saivat rangaistukseksi juosta mielipuolina metsään. Tyttäret kohtasivat metsässä Melanpoksen, joka paransi heidät mustasta pärskäjuuresta tehdyllä juomalla.
Musta pärskäjuuri eli aivastusjuuri on meille tuttu jouluruusu, joka on kuulunut apteekkien valikoimiin 1850-luvulle saakka. Sen juurella on parannettu mielenvikaisuutta, ja on sitä käytetty ulostuslääkkeenäkin. Musta pärskäjuuri on niin myrkyllinen, että se saa sapen virtaamaan ja liman erittymään. Ihminen ulostaa ja aivastelee. Tämän on uskottu puhdistavan taudeista.
Kreikan kielessä sana ”helleboraio” merkitsee ”tarvita pärskäjuurta” ja ”olla poissa tolaltaan”. Raskassa jouluruususta käytetään nimeä riivattujen kasvi ”herbe enragée”. Ennen kuin tieteelliset nimet vakiintuivat, mustasta päskäjuuresta käytettiin joskus nimeä ”Veratrum nigrum”, sillä samanlainen käyttötarkoitus oli myös liljoihin kuuluvalla valkoisella päskäjuurella (Veratrum album). Toisinaan taas valkoisesta päskäjuuresta käytettiin nimeä ”Helleborus albus”. Linne itse käytti valkoisesta pärskäjuuresta nimeä ”Radix hellebori albi”. Nykyään esikoihin kuuluva jouluruusu on tieteelliseltä nimeltään Helleborus niger.
Jouluruusun englanninkielinen nimi Christmas rose kätkee taakseen tarinan Legend of the Christmas Rose. Tarinassa pieni paimentyttö nimeltään Madelon, on hoitamassa lampaita kylmänä talvisena yönä. Hän näkee ihmisten kulkevan lumisen pihan poikki kantaen lahjoja Kristuslapselle. Madelonilla ei ollut antaa mitään, ei edes yksinkertaista kukkaa vastasyntyneelle kuninkaalle. Köyhä Madelon purskahtaa itkuun toivoen, että hänellä olisi lahja, jonka hän voisi antaa lapselle. Etäällä Madelonia katselee enkeli, joka muuttaa lumelle putoilevat kyyneleet valkoisiksi kukiksi, joissa on viisi kaunista kehälehteä. Madelon poimii kyynelistä muodostuneen kauniin kukan ja vie sen seimen luo. Kristuslapsi saa lahjaksi jouluruusun.
viihtymään paremmin.
Toivon kovasti, että jouluruusuni selviäisi kevääseen, ja voisin istuttaa sen pensaiden alle kalkkipitoiseen maahan. Vaikka jouluruusu on kivikkokasvi, se ei viihdy paahteessa. Syvämultainen kasvualusta, johon on sekoitettu hiukan hiekkaa, on sille varsin mieluinen paikka juurtua. Juuristo on varsin monihaarainen ja syvälle kasvava juurakko. Talven tullen suojaisin jouluruusuni havuilla, jotta se kevään tullen nousisi maasta ja avaisi valkoiset terälehdet muistuttamaan kauniista lahjasta, jonka minäkin olen saanut.
Lähteet:
