Kesä on taittunut syksyyn ja työkautta on jäljellä enää kuukausi. Kausikukat nostetaan haudoilta tulevalla viikolla. Vielä olisi kuitenkin muutama käytävä hoitamatta. Käytävien hoito tuntuu olevan aihe, josta ei ole puutarhakirjoissa usein kirjoitettu, vaikkakin se on oleellinen osa puistojen hoitoa. Olen työurani aikana hoitanut kivituhka-alueita niin paljon, että heiluriharan luulisi jo kasvaneen käteni jatkeeksi.
Kaupungilla työskennellessäni harasimme heiluriharalla leikkipuistojen kivituhka-alueet useamman kerran kesässä. Hautausmaalla haraan hoitoalueeni käytäviä joka vuosi. Pidän siitä, että raskaan työrupeaman jälkeen näen kätteni jäljen. Kauniisti suoraan nurmikon linjaan rajautuva kivituhkakäytävä on miellyttävä katsoa. Sen kupera muoto ohjaa vedet laidoille, jotta käytävän keskelle ei tule sateen jälkeisiä uria. Silloin siinä on hyvä kävellä myös rollaattoria työntäen.
Kivituhkakäytävän hoito onnistuu vain, jos käytävä on rakennettu oikein, eikä sitä ole väärillä hoitotoimenpiteillä pilattu. Päällimmäisen kivituhkakerroksen alla on kantava kerros, jonka tulee ulottua käytävän molemmilla puolilla olevien nurmikoiden alle. Hyvin tyypillinen tapa pilata käytävä, on kantata kanttiraudalla käytävä suoraksi ottaen joka vuosi nurmikosta liian iso kaistale pois. Onhan se kaunista, kun käytävän linja on täysin suora, mutta se pitää tehdä oikein. Muutoin voidaan olla tilanteessa, josta käytetään sanontaa: ”Kantti on karannut”.
Kantin karatessa käytävä on leveämpi kuin millaiseksi se alunperin oli rakennettu. Joskus kantti on niin pahasti karannut, että käytävän laidoilla ei ole enää kantavaa kerrosta kivituhka kerroksen alla. Tällöin kivituhkan alla on multaa, koska siinä kohden kuuluisi olla nurmikko. Kuinka hyvä kasvualusta tällainen multapohjainen käytävän reuna onkaan rikkaruohoille. Pitkäjuuriset voikukat kasvavat siinä mieluusti. Joskus käytävän reuna täytyy vain rakentaa uudellen ja perustaa siihen uutta nurmikkoa. Aina ei voi vain kantata reunaa pois. Joillain hautausmailla on maahan upotettuna metalliset käytävän reunamerkit. Käytävän reunoja kantatessa oikea paikka linjanarulle löytyy metallipaljastimen avulla. Näin käytävä on aina oikean levyinen.
Joskus kivituhkakäytävä on hoitokelvoton väärien materiaalien sekoittumisen vuoksi. Hiekoitussora tulisi haravoida kivituhkakäytävältä pois joka kevät. Vähäinen määrä ei haittaa, mutta jos hiekoitussora kerrosta tulee liikaa, heiluriharaaminen ja rikkaruohojen haravoiminen pois käy mahdottomaksi. ”Multahommissa” tulisi huolehtia, ettei kärrystä yli varissut multa pääse sekoittumaan kivituhkakäytävälle. Multa on hyvä haravoida pois, jos sitä käytävälle tippuu.
joten heilurihara saa nojata vanhaan rauta-aitaan.
Kivituhka-alueeseen pätee se sama sääntö kuin mihin tahansa muuhunkin maan pintaan puutarhassa. Luonnossa ei ole paljasta maata. Tämä tarkoittaa sitä, että luonto pyrkii aina täyttämään paljaan kohdan jollain kasvuympäristöön sopivalla kasvilla tai sammaleella. Hautausmaiden kivituhkakäytävät pyrkivät usein sammaloitumaan ja niissä kasvaa rikkaruohoja. On paljon helpompaa harata käytävät heiluriharalla usein, kuin kerran kesässä poistaa paksua sammalpintaa. Valitettavasti tähän ei aina ole aikaa.
Kivituhka-alueiden hoidossa sekoitetaan hyvin usein hoito ja peruskunnostus. Silloin kun kivituhka-aluetta hoidetaan, pinta harataan ja kasvijäte haravoidaan pois. Tässä on tärkeää osata haravoida niin, että käytävältä poistetaan vain roskat. Ei ole tarvetta poistaa kottikärryittäin kivituhkakasoja. Tämä vaatii haravoinnin opettelua. Hyvin usein ”leipomiseksi” sanottua haravointia ei osata, ja lopputuloksena kasassa on rikkaruohojen kanssa iso määrä kivituhkaa.
Peruskunnostuksessa puolestaan tehdään massanvaihto ja tällöin koko pinta vaihdetaan uuteen kivituhkaan. Uuden pinnan saanut käytävä muotoillaan kuperaksi kivituhkakolaa apuna käyttäen. Lopuksi käytävä lätkätään useaan kertaan, jotta uusi pintakerros asettuu paikoilleen. Kivituhkakäytävien peruskunnostus tehdään muutaman vuoden välein. Hoitoharaus, ja rikkakasvien poisto tehdään joka vuosi muutaman kerran kasvukauden aikana.
Uuden pinnan muotoilemisen jälkeen kivituhka-alue on jonkin aikaa rikkaruohoton. Viimeistään seuraavana kesänä saa taas tarttua heiluriharaan ja kokea itsensä tarpeelliseksi. Luonto pitää onneksemme huolen siitä, että kasvu on jatkuvaa, ja työ puutarhassa ei lopu.
