Olin 5 vuotias, kun näin tulppaanin ensimmäisen kerran. Tuijotin ihastuneena keltaista darwintulppaanipenkkiä sukulaisrouvan ikkunan alla, enkä uskonut nähneeni koskaan mitään niin keltaista. Vasta haratusta kuohkeasta mullasta nousi useampi rivi terhakoita tulppaanin varsia, joiden päissä keinui suuret keltaiset kukat. Väri näytti kilpailevan toukokuisen auringon kanssa. Lajike oli `Golden Apeldoorn`.
30 vuotta myöhemmin eräänä sateisena syksynä istutin Apeldoorn tulppaaneja omaan pihaani. Suurikokoisissa sipuleissa oli terävät kärjet. Ne jaksaisivat kukkia seuraavana vuonna. Sen sijaan tylppäkärkiset sipulit kasvattaisivat vain lehtiä, mutta niitä ei sipulipussissa ollut ainoatakaan. Kaivoin sipuleille 25 cm syvän kuopan ja laitoin hiukan lannoitetta kuopan pohjalle. Työnsin sipulit pieniin kuoppiinsa yksi toisensa jälkeen ja peitin huolellisesti.
Talven lähestyessä sipulit työnsivät juuriaan maahan ja keräsivät ravintoa kukkiakseen seuraavana kesänä. Niihin oli kehittynyt kukka-aihe kuluneena kesänä lämpimillä Hollannin pelloilla. Nyt kukka-aiheen kehittyminen pysähtyi ja vaipui muutaman kuukauden lepoon käyden läpi talven tuoman kylmäkäsittelyn. Ilman sitä se ei kukkisi.
Lumi satoi maahan marraskuun lopulla. Sipulit lepäsivät routaantuneessa maassa lumen suojissa, mutta niiden hormonitoiminta jatkoi prosessejaan. Abskisiinihapon määrä nousi korkealle estäen sipulin ennenaikaista kasvamista. Muut hormonit säätelivät fysiologisia toimintoja ja pyrkivät tasapainoon. Talven taittuessa kevääseen valon määrä lisääntyi saaden gibberelliinien määrän nousemaan korealle. Tämä purki kukka-aiheen lepotilan ja kasvu alkoi.
Iloitsin, kun tulppaanit nousivat maasta ja lopulta kukkivat hehkuvan keltaisina ja ylväinä. Katselin taas niiden läpikuultavia lehtiä, joista auringon valo hehkui lävitse. Kesän edetessä tulppaanien terälehdet kuivuivat ja tipahtelivat maahan. Sipulit kuihduttivat vihreät lehtensä raviten näin itseään seuraavaa vuotta varten. Leikkasin hyvissä ajoin kukkavarsien päistä siemenkodat pois, jotta tulppaanit eivät käyttäisi voimiaan siementen tekemiseen. En halunnut lisätä tulppaaneja siemenistä. Niiden kasvu pienestä siemenestä tuulessa heiluvaksi kukaksi kestäisi seitsemän pitkää vuotta. Sen sijaan kukkittaisin uudet tulppaanit suvuttomasti lisääntyvistä sivusipuleista.
Lannoitin tulppaaneita heti nuppujen muodostumisen jälkeen. Vaikka kukinta ei lannoitusta tarvinnutkaan, sivusipuleiden muodostuminen vaati ravinteita. Sivusipulit kehittyivät heti kukinnan jälkeen hankasilmuista, joiden aiheet olivat sipulissa valmiina jo silloin, kun sitä rahdattiin Hollanista Suomeen. Ennen kuin sipuli työnsi kukkavartensa maasta ja kukki keltaisena. Sivusipuleiden alut olivat uinuneet pitkään. Nyt oli niiden vuoro kasvaa ja kehittyä suurikokoisiksi teräväkärkisiksi sipuleiksi, jotka kukkisivat hehkuvan keltaisena.
