Yövyimme mieheni kanssa uudessa asuntoautossamme Helsingin Rastilassa. Vaikka ympärillä avautui luminen pakkasaamu, kylmyys oli pysytellyt yön yli auton ulkopuolella. Matkailuautossa oli lämmintä. Istuin sängyllä juoden aamu teetäni, ja selasin puhelintani etsien museokortti kohteita. Olimme edellisenä iltana käyneet Espoon nykytaiteen museo Emmassa. Tänään olisi vielä aikaa käydä jossain museossa, kunhan löytäisin jotain kiinnostavaa. Kohta jo selitin miehelleni, että Arkkitehtuurimuseossa ja Desingmuseossa on meneillään museoiden yhteisnäyttely Garden Futures: Suunnittelua luonnon kanssa. Yhteistuumin päätimme lähteä ajamaan kohti Helsingin keskustaa.
Garden Futures on Vitra Design Museumin, Wüstenrot Foundationin ja Nieuwe Instituutin kiertävä näyttely, jonka ensimmäisenä kohteena on Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo. Molemmat museot sijaitsevat samassa korttelissa, joten näyttelyyn tutustuminen on helppoa, vaikka näyttely jakautuu kahteen eri museoon. Garden Futures -näyttelyyn voi tutustua 31.3.2024 asti.
Päätimme mennä ensin Desingmuseoon. Sen portaat johdattivat meidät toiseen kerrokseen. Siellä avautuva puutarhamaailma vei meidät katselemaan kaikenlaisia kuviteltavissa olevia puutarhoja arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen kautta. Näyttely toi esille, kuinka puutarha on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Puutarha ei ole vain puisto, palsta tai piha omana saarekkeenaan, vaan se on osa rakennettua ympäristöä. Luonto avautuu keskellä vilkkainta kaupunkia, kun pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan kimalaisten surinaa lehmuksissa.
Garden Futures -näyttely tuo esille puutarha-alan poliittiset kasvot tarkastellen puutarhaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja aktivismin kautta perinteisen romanttisen näkökulman rinnalla. Monilla romattisiksi mielletyistä perinnekasveistamme on osansa kolonialismin historiassa.
Amerikassa käynnistyi sotapuutarhakampanja vuonna 1917, sillä elintarviketuotanto oli laskenut dramaattisesti ensimmäisen maailmansodan aikana. Kampanja edisti yksityisten ja julkisten maiden viljelyä, mikä johti yli viiteen miljoonaan puutarhaan. Elintarviketuotanto ylitti 1,2 miljardia dollaria sodan loppuun mennessä.
että ”Ruoka voittaa sodan.”
Kuva James Montgomery Flagg,
1918, lithograph, color; 56 x 36 cm.
( Public Domain )
Uskonnolla puolestaan on ollut osansa mm. Etiopian ylänkömailla kirkkometsien suojelussa. Näyttelyssä on esillä kuvia, joissa keskellä pelloiksi raivattua maisemaa näkyy pieniä kappeleita, joiden ympärillä on metsäsaarekkeita. Koptilaisuudessa kirkkoa ympäröivä luonto on pyhä. Sitä ei käytetä laiduntamiseen, eikä metsää hakata polttopuiksi.
Puutarha-alan tulevaisuus puolestaan näyttäytyi luonnon kanssa sopusoinnussa elämisenä, mutta myös tekoälyn luomina maisemasuunnitelmina. Toisaalta hienojen tekoälyn luomien suunnitelmien rinnalla oli kiinnostavaa katsoa videota, jossa ehkäpä maailman kuuluisin suunnittelija otti käteensä vuoron perään erivärisiä tusseja, ja piirteli paperille epäsäännöllisiä ympyröitä kuin alakoululainen niin ikään. Koin jonkinlaista huojennusta. Ei se ole niin väliä, onko se suunnitelma tietokonella tehty. Tärkeintä on se ajatus, luova idea ja sen toteutus.
vaarinlaukka ja colayrtti.
Näyttelystä voi varata oman Siirtolapuutarha -tilan omalle ruohonjuuritason toiminnalle puutarha-aiheen äärellä. Huoneen seinillä on valokuvia ihmisistä siirtolapuutarhoissaan. Tilassa voi istahtaa hetkeksi sulattelemaan kokemaansa, ja kirjoittaa ajatuksiaan paperille.
Minulle taidemuseoissa, näyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa käyminen on onnistuessaan ajatuksen ja kokemuksen jokinlaista laajenemista. Kävellessäni Garden Futures -näyttelyssä huoneessa toiseen koin, kuinka oma tarinallinen minuuteni oli yhtä vahvasti itseni ulkopuolella kuin rajapintaa ei olisi olemassa laisinkaan. Sisäinen maailmani tuntui levittäytyneen museon seinille, ja makaavan vihreänä mattona museon lattialla. Poistuessani näyttelystä tunsin suurta iloa ammatistani, omasta kukkia ja luonnon voimaa pursuavasta maailmastani.
