Perjantain viimeinen työtunti läheni loppuaan, ja olimme jo vieneet työvälineet varastoon. Osa työkavereistani istui reunakivillä metsävaahteran alla. Minä ja muutama muu työkaveri seisoskelimme ihan vieressä. Kulutimme aikaa. Jokainen oli väsynyt raskaasta työviikosta, ja puheen sorina taukosi hetkeksi. Kukaan ei jaksanut sanoa mitään, saati ajatella. Odotimme vain viimeisten minuuttien kulumista, jotta pääsisimme vaihtamaan työvaatteet päältämme, ja lähtemään kotiin. Aurinko häikäisi silmiäni oksien lomasta. Päätin ottaa kännykällä kuvan vaahterasta. Nostin käsiäni suunnaten kameran linssiä kohti puun latvaa.
-Tämä vaahtera näyttää yltävän taivaaseen asti, sanoin työkaverille. Samalla mietin, täytyykö minun mennä selälleni maahan, jotta saan kuvan.
Video: Marko Kallio / Skyfox
Edessämme seisoi 21 metriä korkea metsävaahtera, Acer platanoides. Siinä se oli ollut paljon kauemmin kuin minä olin elänyt. Sen oksilla ryöppysivät runsaina vihreänkeltaiset terttumaiset huiskilo kukat, ja se oli vasta aukaissut pienet heleän vihreät lehtensä silmujen suojasta. Aurinko oli lämmittänyt sen paksua runkoa jo monta viikkoa saaden mahlan virtaamaan latvaan asti. Kimalaiset lensivät sen oksistossa etsien kukkaa, jossa kukaan toinen pölyttäjä ei ollut vielä käynyt. Tuntui kuin hyönteisillä olisi puun latvassa ihan oma koskematon maailmansa.
Kuva: Marko Kallio / Skyfox
Saan kuvan otettua ja laitan sen Oma puutarhurin FB-sivuille. Sen jälkeen alan lukemaan Wikipediasta metsävaahterasta.
– Vaahtera on yksikotinen hyönteispölytteinen laji.
– Ensimmäisen sadan vuoden aikana voi paksuuskasvu olla 3 cm vuodessa.
– Vaahtera kuuluu saippuamarjakasvien heimoon (Sapindaceae).
Saippuamarjakasvien heimoon, toistan mielessäni. Tämä tieto on minusta yhtä yllättävää kuin sanottaisiin perunan olevan persikka tai päärynän puolukka. Tiede on ihmeellistä. Voisi tosiaan luulla vaahteroiden kuuluvan vaahterakasvien heimoon (Aceraceae). Hymyilen huvittuneena itsekseni tälle tieteen hullunkurisuudelle, mutta en jaksa mainita asiasta työkavereille. En nyt, kun väsymys painaa kehoani kohti maapallon keskustaa.
Yhtäkkiä tuulenpuuska tarttuu hiuksiini ja tunnen auringon lämmittämällä poskellani viileän kevättuulen. Kuunnelkaa! Työkaverini huudahtaa nopeasti korottaen ääntään. Havahdumme ajatuksistamme, ja kaikki aistimme terävöityvät kuuntelemaan.
Lehdet havisevat. Kuulemme kesän ensimmäisten lehtien havisevan.
